Select Page

Tunnetuimmat psykologiset tutkimukset

Ihmisen psyyke on kaiken toimintamme keskiössä. Yhden teorian mukaan kaikki mennyt muovaa meitä ja muokkaa käytöstämme. Ihmisen psykologiaa tutkitaan monilla eri menetelmillä ja on tutkittu jo vuosisatoja. Eri psykologit ovat toteuttaneet erilaisia kokeita saadakseen paremman käsityksen ihmisen mielen toiminnasta. Aina ei kuitenkaan ole ollut kyse nykyaikana eettiseksi luokitellusta kokeesta.

Tässä esittelemme muutamia tunnetuimmista tutkimuksista, jotka jokainen psykologian opiskelija tuntee läpikotaisin.

Milgramin tottelevaisuuskoe

1960-luvulla mies nimeltä Stanley Milgram suoritti psykologisen kokeen, jota kutsuttiin Milgramin tottelevaisuuskokeeksi. Kyseessä on yksi sosiaalipsykologian keskustelluimmasta ja siteeratuimmasta kokeesta.

Koe toteutettiin seuraavasti: lehti-ilmoituksella kerättiin koehenkilöiksi suuri joukko ihmisiä eri ikäluokista, ammattiryhmistä sekä eri koulutustaustasta. Kaikki koehenkilöt olivat kuitenkin miehiä. Miehet eivät tienneet ennen kokeeseen saapumista, minkälaisesta kokeesta oli kyse.

Vasta saapuessaan kokeeseen Yalen yliopistoon, he saivat selville kokeen toteutustavan. Laboratoriossa koehenkilö tapasi tutkijan sekä toisen “koehenkilön”, joka todellisuudessa oli näyttelijä, mutta joka esiteltiin koehenkilölle toisena, itsensä kaltaisena lehti-ilmoitukseen vastanneena koehenkilönä. Kahdelle koehenkilölle arvottiin roolit ja näyttelijäkoehenkilöstä tuli oppija ja lehti-ilmoitukseen vastanneesta henkilöstä opettaja. Oppijaksi päätynyt sidottiin sähkötuoliin ja opettajalle annettiin näyte sähköiskuista, joita oppijalle saatettaisiin antaa. Tämän jälkeen opettajaksi päätynyt vietiin iskugeneraattoriksi kutsutun laitteen ääreen.

Opettajan tuli lukea oppijalle lyhyitä tehtäviä ja oppijan tuli vastata niihin. Oppijan vastatessa väärin sai opettaja mahdollisuuden antaa oppijalle sähköiskun. Iskun voimakkuus nousi jokaisen väärän vastauksen myötä. Ensimmäinen isku oli 15 volttia, mutta nousi väärien vastausten myötä jopa kaksi kertaa Suomen sähköverkkoa kovempaan, 450 voltin iskuun. Opettaja näki generaattorissa kokoajan selkeästi sen, mikä voimakkuus seuraavassa iskussa oli ja mikä sen voimakkuusaste oli. Viimeisimmissä iskuissa luki “vaara: vakava isku” ja yhdessä arvoituksellisesti vain “XXX”.

Kokeen ideana oli tietenkin nähdä, totteleeko kokeeseen osallistunut henkilö, joka uskoi antavansa sähköiskuja toiselle henkilölle. Tällainen käytös johtaa juurensa tottelevaisuuskasvatukseen, joka opettaa että auktoriteettia on kuunneltava ja on tehtävä, kuten käsketään. Vaikka viimeiset iskut olivat huomattavan voimakkaita ja mahdollisesti olisivat voineet tappaa toisen henkilön, käskyjen noudattaminen sai suurimman osan koehenkilöistä tottelemaan ja antamaan sähköiskun joka tapauksessa.

Stanfordin vankilakoe

Toinen erittäin laajasti tunnettu psykologinen koe on nimeltään Stanfordin vankilakoe. Tämä koe toteutettiin Kaliforniassa, Stanfordin yliopistossa tutkija Philip Zimbardon johdolla vuonna 1971. Kokeessa haluttiin tutkia sitä, miten ihmiset reagoivat valtasuhteisiin vankilaympäristössä ilman tarkkoja sääntöjä. Kokeeseen valittiin 24 koehenkilöä, jotka olivat kaikki vapaaehtoisia miespuolisia opiskelijoita. Kaikki kokeeseen osallistujat oli ennen kokeeseen hyväksymistä testattu ja todettu henkisesti normaaleiksi yksilöiksi. Kaikki tulivat keskiluokkaisista ja koulutetuista perheistä eikä kenelläkään osallistuneista ei ollut taustalla mielenterveysongelmia eikä päihteiden väärinkäyttöä.

Kokeen alkaessa osallistujat jaettiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmä edusti vankeja ja toinen joukko vanginvartioita. Osallistujat vietiin toteuttamaan koetta yliopiston kellariin, jossa olevaan laboratorioon oli rakennettu vankilan puitteet. Vangit puettiin vanginasuihin, jotka olivat kaikki identtisiä. Vartioille annettiin identtiset khakista tehdyt uniformut, aurinkolasit, kumipamppu sekä pilli.

Koe toteutettiin seuraavasti. Vartijoiden oli pidettävä vangit kurissa ja järjestyksessä ja pidettävä huolta, että vangit käyttäytyisivät vartijoita kohtaan kunnioittavasti. Mitään erikoisempaa koulutusta tai ohjeistusta ei annettu, paitsi väkivallankäyttö kiellettiin. Kokeen oli määrä kestää kokonaiset kaksi viikkoa, mutta ei kulunut kuin kuusi päivää, kun koe jouduttiin lopettamaan kesken. Keskeyttämistä vaati erityisesti opiskelija Christina Maslach, joka toimi kokeeseen osallistujien haastattelijana. Keskeytyksen syy oli, että vartijat alkoivat kohdella vankeja yhä vain kasvavalla julmuudella ja raakuudella.

Koetta on pidetty todisteena siitä, että lähes kuka tahansa meistä pystyy julmaan ja pahaan toimintaan lähimmäistään kohtaan jos tähän annetaan rajoittamaton valta ilman seurauksia. Stanfordin vankilakoe on ollut kovan kritiikin kohteena epäeettisyytensä ja mahdollisesti myös epätieteellisyytensä takia.